Yleensä monipuolinen harjoittelu mielletään hyväksi ja yksipuolinen harjoittelu puolestaan huonoksi ja usein jopa vaaralliseksi. Yksipuolinen harjoittelu aiheuttaa loukkaantumisia, kun taas monipuolinen harjoittelu kehittää useita eri ominaisuuksia ja pitää mielenkiintoa yllä. Mutta onko tämä näin yksinkertaista?
Monesti ajatellaan, että monipuolisuus tarkoittaa juoksun korvaamista muilla kestävyyslajeilla, kuten pyöräilyllä tai hiihdolla. Tekemällä useita eri lajeja varmistetaan, että käytössä on monia eri lihaksia, nivelkulmia ja liikesuuntia. Näin tuki- ja liikuntaelimistön kuormitus jakaantuu tasaisemmin.
Monipuolisuus tarkoittaa kuitenkin myös monipuolisuutta juoksuharjoittelussa eli sitä, että harjoitteluun sisältyy lyhyitä ja pitkiä lenkkejä, kevyitä ja kovia, tekniikkaa ja nopeutta. Juoksu voidaan mieltää tylsäksi lajiksi, joka toistuu aina samalla tavalla mutta itse asiassa juoksussa on monia ulottuvuuksia, jotka huomioimalla harjoittelu on innostavaa.
Monipuolisuus voidaan ottaa huomioon myös siten, että harjoittelu sisältää myös voimaominaisuuksia kehittäviä harjoituksia, ei pelkästään kestävyyttä. Myös voimaharjoittelu tuo monipuolisuutta antamalla keholle juoksusta poikkeavaa vastetta.
Milloin ja miksi ylipäätään kannattaa tehdä oheisharjoittelua?
Silloin kun ei voi juosta. Kun kipu tai loukkaantuminen estää juoksun kokonaan tai täysimääräisen juoksuharjoittelun, harjoituksia voi korvata toisella lajilla, jotta kestävyysominaisuuksia saadaan ylläpidettyä tai jopa kehitettyä. Oheisharjoittelua voidaan tehdä myös ennaltaehkäisevästi eli jos kipu ilmaantuu aina, kun juoksua on tietty määrä viikossa, voidaan oheisharjoittelulla tehdä osa harjoituksista ennen kuin kipua ilmaantuu.
Juoksu-uran alussa. On tutkittua, että aloittelevat juoksuharrastajat loukkaantuvat useammin kuin kokeneet juoksijat. Aloittelijoiden tuki- ja liikuntaelimistö ei vielä ole tottunut iskutuksen tuomaan kehitykseen. Kestävyysominaisuudet kehittyvätkin nopeammin kuin tuki- ja liikuntaelimistö eli ns. kunto antaisi juosta enemmän mutta jalat eivät vielä kestä iskutusta. Tällöin kestävyysominaisuuksia voidaan kehittää muilla lajeilla ja jalkojen iskunkestävyys paranee vähitellen, kun juoksumäärää nostetaan fiksusti.
Kun kaipaa vaihtelua juoksusta. Vaikka juoksuharjoittelu olisi kuinka monipuolista, voi siihen silti leipääntyä. Tällöin on parempi tehdä oheisharjoittelua kuin jatkaa juoksuharjoittelua niin kauan, että koko hommaan menee mielenkiinto.
Jos tykkää oheisharjoitteluista. Vaikka päätavoitteet olisivatkin juoksussa, voi silti tykätä tehdä myös muita lajeja.
Voiko monipuolisuudesta olla haittaa? Kyllä. Moni on varmasti kuullut sanonnan, että juoksijaksi tullaan juoksemalla. Jos tavoitteena on kehittyä juoksussa, juoksua on tehtävä ja liian monipuolinen tekeminen voi muuttua sillisalaatiksi, jossa ei luoda edellytyksiä haluttujen ominaisuuksien kehittymiselle.
Pääsääntöisesti, mitä pidempi tavoitematka on, sitä enemmän kannattaa keskittyä juoksuun. Ultramatkat vaativat paljon harjoitustunteja juosten, jolloin muulle tekemiselle ei jää paljoa aikaa. Se aika on parempi käyttää lepoon ja palautumiseen kuin tehdä vielä lisää harjoittelua oheislajilla.
Kuitenkin (varsinkin kuntoliikkujilla ja kilpakuntoilijoilla) monipuolisuudesta on usein vain etua, jonka myötä juoksu sujuu paremmin.